Mentiin hauskasti Hankasalmelle sunnuntaina 31.8. pokkaamaan Vuoden Kylä -pysti! Mikäs siinä oli matkustaessa, kun tunnelma oli linjuriauton katossa ja kyydissä penkkien täydeltä hyviä tyyppejä.
Bussilastillinen seikkailumieltä kaarsi kohti Keski-Suomea aamukahdeksan hämärissä. "Vielähän sinä ehit kyytiin, jos kerran on jo housutki jalassa", kuului, kun matti- ja maijamyöhäisiä usutettiin puhelimitse rientämään pysäkille.
Muutaman tunnin menomatka meni miettiessä miten sanansa asettaisi, sillä kyytiin oli hypännyt myös ylen kyseleväinen Ylen toimittaja, joka teki kokopäivänretkestämme reportaasia kaiken kansan luettavaksi ja kuultavaksi. Ja mielelläänhän sitä ihmiset sanojansa asettelivat, kun oli mistä puhua - kotikylä täynnä täyttä elämää ja tallenteita kukkupäin muistiarkistoissa.
Hankasalmelle tultiin yhden pysähdyksen taktiikalla ja vastassa oli hauskannäköinen paikka. Saattoipa matkaajan mielessä vilahtaa kysymys valtakunnallisen paikallistoimijoiden juhlan teemasta ja ne kotiin unohtuneet keilakengät...
No täyskaatohan sieltä lopsahti. Kylien masterscupin kultamitali ja tiennäyttäjäsarjan jymypotti. Kuitenkin ennen palkintopallille kipuamista nostatettiin jännitystä professori-, parlamentaarikko- ja taitelijatason puheenvuoroilla sekä elävällä musisoinnilla - myös parlamenttitason sellaisella, sillä Merja Kyllönen intoutui laulamaan osana omaa puheenvuoroaan. No mutta Eero - miksi et kiitospuheessa sinäkin, kylän oma kirjosieppo?
"Paikalliskehittämisen tulevaisuus", Puheenjohtaja, Professori Eero Uusitalo, Suomen Kylätoiminta ry
Valtiovallan tervehdys, Euroopan parlamentin jäsen Merja Kyllönen
"Suuri pieni Suomi", Kuvataiteilija Osmo Rauhala
Laulu- ja soitinyhtye Opeleekio.
Hankasalmen tyttö, Laulajatar Maria Lund
Vuolenkosken poika, Valtakunnallinen Kylätoiminnan Tiennäyttäjä 2014, Pauli Pethman. Voi juukelispuukelis-juu-jukupätkä miten ylpeitä me kaikki ollaan susta!
Eero Paronen (yläkuva), Johanna Salonen, Paula Holmström, Mirva Purho, Ville Pisto ja Kaisa Pethman. Vuolenkosken nuoremmat tytöt, pojat ja suulliset hengentuotokset, joista huokui henkilökohtainen kylätunto ja -kokemukset. Sinne takapenkkiin ja kyynelkanaviin asti.
Olipa hyvä, että lavaedustus oli kunnossa, sillä palkintoja riitti jokaisen kainaloon kannettavaksi: Vaihtoehto-Nobel, YK:n ystävien palkinto, kunniakirja, viiri, Osuuspankin relief, Oltermannin sauva ja kukat.
Kermakakkukahvit ja sitten tien päälle kohti Valtakunnan Vuoden Kylää! Kotimatkalla nostettiin maljoja, muisteltiin ääneen ja kirjallisesti, liikututtiin ja naurettiin.
Humorantisti suunniteltiin kuinka Vuolenkoskesta tehdään verovapaavyöhyke, kuningaskunta, jossa sote-maksut maksetaan, mutta valtion veroa ei kanneta. Ohikulkijat tullataan ja ensikädessä ryhdytään hakemaan työkkäristä tullimiehiä tienposkiin. Myös omavaraisena pysytään, kuten on jo Kankkulan Kaivolla kuultu (viittaus Vuolenkoskelta innoituksensa ja roolihahmotuksensa saaneeseen, suosittuun radiohupailuun Kankkulan Kaivolla, jossa kotipolttoista piisasi kuin ehtymätöntä kaivovettä konsanaan). Eikä sen sahdin tekeytyminenkään kestä kuin kolmisen viikkoa ja kuuleman mukaan rosamundaa saa lisäämällä tavallisen perunan keitinveteen punajuurta. Siis sahtia ja pottua kyläiltaman juhlapöytään!
Ohhoh! Olipa hieno reissu. Onneksi olkoon meille vielä kertaalleen!